Metallican St. Anger oli albumi, joka meinasi jäädä toteutumatta. Siihen kiteytyy kaikki ne tunteet, joita tuo bändi yritti kaikkien sen vuosien aikana hukuttaa alkoholiin ja rock-musiikkiin. Sen musiikillisesta laadusta voi olla montaa mieltä, mutta kaikessa karkeudessaan se kertoo jotain enemmän, kuin mitä sävelet, sanat ja rytmi voi välittää. Se on tarina tunteista, jotka täytyy kohdata ennemmin tai myöhemmin. Se myös kertoo siitä, miten jokainen meistä yrittää kätkeä haavoittuvaisuutemme titaanisen kuoren sisään.

Frantic. Jos tietäisimme kuolinpäivämme, niin miten se saisi meidät elämään elämämme? Saisiko se meidät hätääntymään pelosta? Katuisimmeko ratkaisuja, joita elämässämme teimme ja yrittäisimmekö oikaista ne?

St. Anger. Joskus on vaikeaa yksilöidä vihaansa. Tällöin tuntuu siltä kuin haluaisi vihata koko maailmaa. Viha tarvitsee äänen, mutta oikein kanavoituna se ei aiheuta vihan tekoja. Tämä on vanhurkasta vihaa.

Some Kind of Monster. Joskus tunteemme alkavat elää omaa hallitsematonta elämäänsä, ikään kuin Frankensteinin hirviö. Emme itse ole luoneet tätä hirviötä, vaan ympäristö jossa kasvoimme.

Dirty Window. Likaisen ikkunan takaa on vaikeaa arvioida maailmaa rehellisesti. Ympäristö saattaa vääristää ajatteluamme, niin että muodostamme oman maailmamme, jossa ainoastaan me olemme puhtaita ja kaikki muut ovat likaisia. Maailman jossa me yksin olemme järkeviä ja kaikki muut ovat hulluja.

Invisible kid kuvailee hyvin näkymättömän lapsen tunteita, joka kätkeytyy oman mielensä sisään. Hänestä tulee niin pelokas, että hän haluaa piiloutua muulta maailmalta.

My world. Näkisin itse, että tämä kertoo järjen ja järjettömyyden rajasta, jolloin ihminen epäilee ajatuksiaan ja sitä miten paljon hän kykenee niitä ohjailemaan. Myös riippuvuudesta voi tulla tunne, joka hallitsee meidän koko ajatteluamme.

Shoot Me Again. Joskus meistä tuntuu siltä, kuin koko maailma olisi meitä vastaan. Mitä enemmän luoteja otamme itseemme, sen vihaisemmiksi tulemme.

Sweet Amber. Tämä saatta kertoa James Hetfieldin alkoholismista, josta hän yritti vieroittautua albumin teon aikana. Riippuvuudesta saattaa tulla huono ystävä, jota yritämme miellyttää vastapalkkion toivossa. Lopulta sen makeus osoittautuukin katkeruudeksi.

The Unnamned Feeling ei paljon selittelyjä kaipaa. Se on tunne, jonka alkuperää emme osaa jäljittää. Se voi olla myös sekoitus useita tunteita, kuten iloa, surua ja haikeutta.

Purify. Joskus haluasimme tärpätillä puhdistaa sielumme talon vanhan maalin ja aloittaa kaiken alusta. Se näky joka meitä kohtaa, kun käännämme silmämme sisäänpäin, ei kuitenkaan aina ole miellyttävä.

All Within My Hands. Joskus rakkauskin voi kuristaa, varsinkin jos se lähtee menettämisen pelosta. Emme yleensä tiedosta tätä itsessämme, mutta vuosien päästä saatamme tarkastella toimintaamme ja huomata miten monta ystävyyssuhdetta kuristimmekaan,  koska emme osanneet rakkautta muulla tavoin ilmaista.

Haavoittuvaisuus ei ole heikkous. Sen myöntäminen tekee meistä paljon vahvemman. Emme kykyne hautaamaan sitä. Joudumme kohtaamaan sen ennemmin tai myöhemmin. Tämän albumin luomiseen liittyvä tuska on hyvä osoitus siitä, että vaikka kohtaisimme haavoittuvaisen puolen itsestämme myöhemmin, niin koskaan ei ole liian myöhäistä.