“Kynä on miekkaa mahtavampi” kuuluu lausahdus, jonka merkityksen jokainen tuntee. Minulle tällä lausahduksella on kuitenkin aivan henkilökohtainen merkitys. Minulle se kertoo taistelusta, jota olen käynyt koko elämäni ja jota tulen koko loppuelämäni käymään. Kynä on ainoa ase, johon olen koskaan uskaltanut tarttua. Olen paennut monia taisteluja elämässäni, mutta myöhemmin käynyt ne yhdessä kynän kanssa paperia vastaan. Olen aina ollut huono paljastamaan tunteitani, mutta ne ovat silti olleet olemassa. Kun olen tuntenut rakkautta sydämessäni, olen pelännyt sanoa sitä ääneen. Kun olen tuntenut epätoivoa, olen vetäytytynyt haavoittuneena kolooni tekemään hidasta kuolemaa. Kun olen tuntenut vihaa, olen kääntänyt sen itseäni vastaan. Nyt on kuitenkin tullut aika ryhtyä sotaan, jossa tunteeni taistelevat kanssani samalla puolella.

Tarvitsen tunteitani: Rakkaus on ainoa ikkunani muuhun maailmaan. Epätoivo muistuttaa minua siitä minkä vuoksi taistelen, vaikka voiton mahdollisuudet olisivat lähes olemattomat. Viha on ainoa tunne, jolla voin paljastaa vääryydet ja epäoikeudenmukaisuuden. Ilman tunteitani olen pelkkä tyhjä kuori. Tunteet ovat polttoaine jolla käyn. En aio enää sensuroida itseäni tai siistiä tekstiä tunteiltani. Kun tunnen rakkautta, kirjoitan rakkaudesta. Kun tunnen epätoivoa, kirjoitan epätoivosta. Kun tunnen vihaa, kirjoitan vihasta. En häpeä myöntää sitä, että haavoittuvan persoonani vuoksi olen saanut vain harvoja, mutta sitäkin kallisarvoisempia ystäviä elämässäni. Olen taistellut yksin näitä demoneja vastaan aiemminkin, joten en kaipaa kenenkään sääliä tai hyväksyntää.

Tässä sodassa ainoa voitto, mitä tavoittelen on elämäni. Kuin japanilaiset sotilaat toisessa maailmansodassa, käyn tätä taistelua, vaikka joutuisin uhraamaan itseni sen vuoksi. Käyn tätä taistelua, vaikka olisin vihollisteni ympäröimänä joka suunnalta. Tunteet ovat keisari, jota minä tottelen ja jolle vannon ehdotonta uskollisuutta. Kynä on ase, jota en pelkää kastaa vereen.