Elämän kirja

Kun lapsi syntyy, hän on kuin kirja ilman sisältöä; puhdas ja valkoinen. Samassa hetkessä kynä alkaa kirjoittamaan hänen tarinaansa. Tuleeko siitä rikosromaani vai kertomus särjetystä sydämestä? Vain aika voi näyttää.

Prologi: Lapsuus

Johdanto ei vielä kerro tarinasta. Silti sillä on merkittävä osuus siinä. Johdanto selittää tarinaa, joka on alkamaisillaan. Lapsuuteen olemme suurimmaksi osaksi kyvyttömiä vaikuttamaan, mutta se mitä sen jälkeen tapahtuu, on täysin meidän omissa käsissämme.

Nuoruus: Kerronnan tyyli

Nuorena otamme kynän omaan käteemme ja alamme kirjoittamaan sitä tekstiä, jonka lapsena opimme. Se saattaa olla runollista, tai se saattaa olla vaiennetun sydämen kaunistelematonta itkua. Nuoruudessa opitaan käsiala, joka yleensä pysyy loppuelämämme lähes muuttumattomana.

Aikuisuus: Sydämen ikuinen kesä

Aikuisena alamme muokkaamaan tarinaamme uudelleen ja uudelleen. Kirjoitettua tekstiä ei voi enää muuttaa, mutta sitä voi laajentaa ja selventää. Tekstiin voi lisätä alaviitteitä selittämään asiayhteyttä tai lukijalle tuntemattomia käsitteitä. Jokaiseen tarinaan kuuluvat odottamattomat juonenkäänteet ja nämä saavat lukijan haltioituneena kääntämään sivua toisensa perään. Me jokainen voimme luoda näitä juonenkäänteitä, jos katkaisemme sen suunnan mihin elämämme on menossa ja valitsemme turvallisen tien sijasta tuntemattoman ja pimeän polun. Näitä polkuja kulkemalla löydämme jotain sellaista, minkä olemassaolosta emme edes tienneet. Näiden polkujen varrelta löytyy ystäviä, jotka kulkevat mukanamme hetken tai jopa loppuelämän.

Epilogi: Vanhuus

Vanhuus ei vielä päätä tarinaa, mutta sen jännittävimmät juonenkäänteet ovat yleensä tässä vaiheessa jo takana. Epilogi kertoo siitä, mitä tarinan jälkeen tapahtui. Se voi olla myös yhteenveto tarinasta. Se saattaa sisältää yllättävän loppupaljastuksen. Epilogi kulkee kohti väistämätöntä totuutta; kohti viimeisen sivun viimeisiä sanoja. Tämän jälkeen tarinan kertojan osuus päättyy ja lukija voi vain kyynel silmäkulmassa lukea nuo viimeiset sanat uudelleen ja uudelleen, miettien niiden todellista merkitystä.

Vaihtoehtoinen loppu

Keskeneräiseksi jäänyt kirja on kuin kirja, jota ei koskaan ollutkaan. Se piinaa lukijan mieltä. Silti joidenkin ihmisten tarina päättyy ennenaikaisesti. Lukija voi vain kuvitella ne juonenkäänteet jotka olisi voinut tapahtua. Ne rakkaudet jotka olisi voitu löytää. Ne vuoret jotka olisi voitu ylittää. Näille tyhjille sivuille ei kukaan enää ikinä voi kirjoittaa mitään. Ne ovat menetetyt ikuisiksi ajoiksi. Piina lukijan sydämessä ei koskaan häviä.

Käsikirjoitus

Niinpä pidä mielessäsi, että kynä on aina sinun kädessäsi, eikä kenenkään muun tarvitse sotkea sivujasi. Voit kirjoittaa tarinastasi sellaisen kuin itse haluat. Jos haluat rakkautta, kirjoita rakkaustarina. Jos haluat jännitystä, kirjoita dekkari. Jos haluat nauraa, kirjoita komedia. Älä laske kynää kädestäsi, ennenkuin olet epilogisi kirjoittanut. Suunnittele viimeiset sanasi sellaisiksi, että ne muistetaan ikuisesti. Päätä tarinasi vasta, kun olet sanottavasi sanonut. Kun olet löytänyt ihmisiä, jotka pysyvät rinnallasi viimeiseen hetkeen asti. Kun elämä on voitettu ja kuolema on odotettu palkinto. Silloin olet kirjoittanut mestariteoksen: Opus Magnumin.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s