Olen monesti miettinyt, mikä on rakkauden vastakohta? Onko se viha? Onko se pelko? Onko se pettymys? Onko se epäluottamus? Vaiko vain välinpitämättömyys? Kun rakkaus lähtee, mitä jäljelle jää?

Rakkaus ja viha voivat olla läsnä samaan aikaan. Joskus rakastamaansa henkilöä vihaa, kun ei ole varma hänen tunteistaan ja aikeistaan. Pelkokin kuuluu rakkauteen. Jotain voi rakastaa niin paljon, että pelkää menettävänsä sen. Pettymys on osa rakkautta. Aina rakkaus ei tuota sitä tulosta mitä toivoimme ja tällöin meidät valtaa pettymys. Ilman rakkautta ei myöskään olisi epäluottamusta. Epäluottamus seuraa siitä, kun yhteinen talo, jonka eteen nähtiin niin paljon vaivaa, hajotetaan muutamassa sekunnissa. Joskus aloitetaan alusta ja talo rakennetaan uudelleen. Aina näin ei kuitenkaan käy, eikä menetettyä luottamusta voida enää koskaan palauttaa. Välinpitämättömyys sen sijaan ei mahdu rakkauden kanssa samaan sydämeen. Kun kaikki tunteet on laitettu pesukoneeseen, vain välinpitämättömyys tulee ulos yhtä likaisena kuin aiemminkin. Kun rakkaus lähtee, jäljelle jää vain tyhjä katse siihen, mistä aiemmin ei saanut katsettaan irti.