Mitä on indoktrinaatio?

ingsoc_1984_propaganda_poster_by_libertymaniacs-d3ivumoMikä on totuus?, kysyi roomalainen käskynhaltija Pontius Pilatus Jeesus Nasaretilaiselta. Todellisuudessa tuo roomalainen käskynhaltija oli oikeassa. Totuus ei ole niin mustavalkoista, kuin jotkut haluaisivat meille uskotella.

George Orwellin teos  Vuonna 1984 kertoo äärimmäisestä indokrtinaatiosta. Vaikka sen maailma on monien mielestä epäuskottava, se osoittaa miten voimakas vaikutus ajatuksenvapauden rajoittamisella voi olla. Sen keskiössä on Isoveli, eli puolueen valtaa symboloiva hahmo, joka valvoo alaistensa ajatuksia. Tämä valvonta tapahtuu muun muassa puolueen virallisen sanomalehden kautta. Sanomalehti käyttää uuskieltä, jonka tarkoituksena on vuosi vuodelta köyhdyttää sanavarastoa, niin että lopulta ei löydy edes sanaa ilmaisemaan kapinallista ajattelua. Kapinallista ajatusta kutsutaan ajatusrikokseksi. Jokaisen velvollisuus on ilmiantaa isänsä, äitinsä, lapsensa tai tuttavansa ajatusrikollisena. Henkilö joka syyllistyy ajatusrikokseen pyyhkäistään pois olemassaolosta. Tätä varten on olemassa oma ministeriön osastonsa. Kaikki kuvat hänestä poistetaan. Kaikki maininnat hänestä hävitetään. Hänestä tulee henkilö, jota ei virallisesti koskaan ollutkaan. Jos puolue sanoo, että kaksi ynnä kaksi on viisi, niin se on totuus. Tämä on kaksoisajatelua, eli ajattelua jossa ihminen samanaikasesti uskoo kaksi toisiaan vastaan sotivaa ajatusta. Puolueen totuus on aina totuus, vaikka se muuttuisikin.

Indoktrinaatiolla on monia muotoja. Se voi olla esimerkiksi uskonnollista tai poliittista. Se lähtee koulutuksesta. Indoktrinaation keskeisimpiä oppeja ovat totuus, jota ei saa kyseenalaistaa. Se vetoaa ihmisten epävarmuuteen. Eihän vähäpätöisellä, epätäydellisellä ihmisellä voisi mitään suurta viisautta ollakaan? Niinpä on varmempi uskoa ihmistä, joka on tutkinut aihetta enemmän. Uskonnollinen indoktrinaatio vetoaa ihmisen huonoon omanarvontuntoon. Kun ihminen on erinäisistä syistä lyöty maahan, hän tekee mitä tahansa saadakseen omanarvontuntonsa takaisin. Hän on valmis vastaanottamaan Jumalan sydämeensä, koska vain tätä kautta hänestä voisi tulla taas ehjä. Jumala kuvaillaan rakastavana isänä, joka pitää itsensä kaukana kaikista muista, paitsi niistä jotka lähestyvät häntä. Jumalan sanasta tulee totuus, koska niinhän siellä sanotaan. Todellisuudessa tämä on kehäpäätelmää. Mikään ei ole totta vain sen perusteella, että se itse väittää olevansa sitä.

Ainoa ase indoktrinaatiota vastaan on kriittinen ajattelu. Puhun aiheesta näin vapaasti, koska tiedän mitä on olla indoktrinaation alaisuudessa. Se oli niin tehokasta, etten uskonut ihmistä jonka mielestä olin aivopesty. Osasin omalla logiikallani puolustaa näkemyksiäni. Minulle opetettiin että korkeakoulutus on vaarallista, koska siellä alistuu riippumattomalle ajattelulle. Toisin sanoen korkeakoulussa opetetaan kyseenalaistamaan omat ajatuksensa. Minulle opetettiin että filosofia on vaarallista, koska se on vain epätäydellisen ihmismielen pohdintaa, joka ei johda mihinkään. Todellisuudessa filosofia on indoktrinaation vastakohta, koska filosofia opettaa kyseenalaistamaan maailmankatsomuksensa ja ottamaan huomioon myös vastakkaiset näkymykset. Toisin sanoen minua kiellettiin hankkimasta tietoa, joka olisi ristiriidassa sen totuuden kanssa, jonka olin oppinut. Ironista että tuossa yhteisössä puhuttelimme uskontoamme totuutena. ”Kauanko sinä olet ollut totuudessa?”, saatoimme kysyä toisiltamme, kun tapasimme hänet ensimmäistä kertaa. Kutsuimme ulkopuolella olevia maailmallisiksi, joilla oli vain epärehelliset ja petolliset motiivit. Meitä varoitettiin maailman vaikutuksesta. Ulkopuolella vaikutti maailman henki, joka myrkytti ihmisten mielet kuin häkä. Yhteisön entiset jäsenet ovat luopiota, eli ihmisistä pahimpia, koska he ovat tietentahtoen hylänneet totuuden tien ja ovat näin ollen pahempia kuin ne, jotka eivät sitä koskaan oppineet tuntemaan. Kun tarkastelen entistä uskontoani tässä valossa, niin George Orwellin luoma dystooppinen yhteiskunta ei vaikuta mielestäni ollenkaan kaukaa haetulta. Olen vannonut loppuelämäni taistella indoktrinaatiota vastaan. Olen useimmin väärässä, kuin mitä olen oikeassa. Mutta indoktrinaatiota vastaan puhun täydellä vakaumuksella. Sinä hetkenä jona lakkaan kyseenalaistamasta ajatuksiani, on se hetki jolloin palaan takaisin mielen orjuuteen. En vaihtaisi väärässä olemisen vapautta mihinkään.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s