Kenestäkään ei tule keittiömestaria, muuta kuin laittamalla ruokaa. Kenestäkään ei tule matkustajakoneen kapteenia, muuta kuin tuhansien tuntien lentämisellä. Kenestäkään ei tule kirjailijaa, muuta kuin kirjoittamalla ja vieläpä paljon. Miksi olen valinnut näinkin tylsän tavan kuluttaa aikaani, kun voisin tehdä muutakin?

Kirjoittaessa kehitän tietoista ajattelua. Voisin tuhlata päiväni tarttumatta yhteenkään ohi kiitävään ajatukseen. Vaihtoehtoisesti voin kirjoittaa ne ylös. Päiväkirjaan saatan kirjoittaa sensuroimatonta ajatusten tsunamia tai oksennusta. Tämä ei kuitenkaan toimi, jos teksti pitäisi olla helposti luettavaa myös toisille. Kirjoittaessa muille, joudun käyttämään retoriikkaa. Joudun miettimään, miten lukijat saisi pidettyä kyydissä ensimmäiseltä pysäkiltä viimeiseen asti. Retoriikassa piilee kuitenkin vaara. Sitä ei saisi käyttää subjektiivisen maailmankatsomuksen vakuuttelemiseen. Niinpä kirjoittaessa opettelen ottamaan puolueettoman sivustaseuraajan roolin.

Kirjoittaessa joudun ottamaan asioista selvää. Tosiasia on se, että muistini on aivan yhtä huono kuin kenen tahansa muunkin. Mieleeni saattaa tulla idea tai aihe, josta olen joskus jotain kuullut tai lukenut. Niinpä lähden ottamaan siitä selvää. Internet helpottaa tutkimustyön tekemistä valtavasti. Yritän varmistaa tiedon luotettavuuden useammasta lähteestä. Tutkiessa sekä kirjoittaessa myös painan oppimiani asioita omaan päähäni.

Kirjoitan, koska se pitää minut hengissä. Aloitin kirjoittamisen keväällä 2009 elämäni ehkä suurimman pettymyksen seurauksena. En sitä ennen tuntenut itseäni kovinkaan hyvin. En koskaan ollut selvillä tunteistani. Eivät ne asiat vielä sinä keväänä selvinneet, mutta pikkuhiljaa olen päässyt avaamaan mieleni solmuja. Jäin koukkuun kirjoittamiseen ja siitä on tullut minulle myös tapa rentoutua.

Kirjoittaminen on osa henkilökohtaista kasvuani. Epäilemättä minulla on vielä paljon opittavaa kirjoittamisesta. Silti uskon, että olen jo edistynyt sinä aikana kun olen tätä tehnyt. Aina ei voi osua kultasuoneen, eikä jokaisella virvelinheitolla saada 10-kiloista haukea. Oikeastaan epäonnistuminen on paljon yleisempää kuin onnistuminen. Olen kirjoittanut paljon roskaa, mutta siellä joukossa on myös muutama helmi. Tämä ei kuitenkaan estä minua yrittämästä. Hiomalla ne arvokkaimmat timantitkin saadaan.

René Descartes lausui kuuluisat sanansa: ”Ajattelen siis olen”. Itse kääntäisin tämän lauseen hieman toisin: ”Kirjoitan siis olen”. Kynästä on tullut aivojeni jatke. Kirjoitan pääasiassa omaksi ilokseni, mutta kutsun myös muita mukaan tähän matkaan. Ja mikäli tie ei katkea myrskyn tai onnettomuuden vuoksi, on edessämme loistoisa pääteasema: loppuunkulutettu kynä.