Hukkuva ihminen saatta epätoivossaan hukuttaa muut mukanaan. Tämä kuvaa hyvin mielenterveydellistä häiriötilaa, jota kutsutaan epävakaaksi persoonallisuushäiriöksi, englanniksi borderline personality disorder. Tästä tilasta kärsivä ihminen kokee kaiken voimakkaiden tunteiden kautta. Hän kokee herkästi hylätyksi tulemisen pelkoa. Hän kokee rakkauden hyvin voimakkaana. Kun hän on vihainen, hän saattaa syyllistyä käytökseen, jota hän myöhemmin joutuu katumaan. Hän tekee mitä tahansa ollakseen hyväksytty. Silti hän tuntee itsensä aina ulkopuoliseksi.

Hyväksytyksi tuleminen on ihmisen perustarve. Vanhemmilla on luontainen vaisto suojella lapsiaan. Silti lapselle saatta tulla pelko siitä, että hänen vanhempansa voisivat hylätä hänet hetkellä millä hyvänsä. Kuten kaikki epämiellyttävät kokemukset, tämäkin jättää pysyvän jäljen. Lapsi joka pelkää tulevansa hylätyksi, todennäköisesti aikuisenakin kokee samoin. Torjuakseen tuon pelon, hän menee äärimmäisyyksiin saadakseen toisten hyväksynnän. Hän lyöttäytyy seuraan, joka ei ehkä ole hänelle hyväksi, vain koska hän haluaa saada toisten hyväksynnän. Hän saattaa syyllistyä holtittomaan seksuaaliseen käyttäytymiseen, koska hän haluaa täyttää sydämessään olevan rakkauden kaipuun. Usein tälläinen epätoivoinen huomion hakeminen johtaa kuitenkin pettymyksiin. Pettymyksiin, joita henkilö ei osaa käsitellä oikein. Hän saattaa viillellä itseään, koska se fyysinen tuska on paljon helpompi käsitellä kuin henkinen. Hän saatta loukata läheisiään piikittelevillä sanoilla, koska pelkää heidän jättävän hänet. Hän saattaa syyttää toisia empatian puutteesta, samalla pahentaen omaa ulkopuolisuuttaan. Hän itse tekee itsestään ulkopuolisen.

Kuten muissakin haavoissa, näitäkään eivät pelkkä aika paranna. Epävakaasta persoonallisuushäiröstä kärsivä ihminen saattaa elää koko elämänsä, tiedostamatta tilaansa. Vaikka hän tiedostaisi sen, niin hänellä itsellään ei ehkä ole tarvittavia työkaluja sen korjaamiseksi. Siksi ulkopuolinen ammattiapu on usein tarpeen. Kukaan ei ole toivoton tapaus, mutta jokaisella tulisi olla nöyryyttä myöntää puutteensa, vaikkei niihin olisikaan itse syyllinen. Näitä solmuja ei voida avata kaikkia kerrallaan, mutta yhden solmun jälkeen seuraavan avaaminen onkin paljon helpompaa, kunnes lopulta mieli on vapaa ja ihminen voi hyväksyä itsensä sellaisena kuin hän todellisuudessa on: rakastavana ihmisenä, jolla on toisille jotain arvokasta annettavaa.