Päiväni alkoi aivan kuten kenen tahansa muunkin päivä. Siinä ei ollut mitään erikoista. Heräsin kärttyisenä ja kirosin univelkaani. Jossain vaiheessa mietiskelin vapauden merkitystä. Olen vapautunut mielenhallinnasta. Silti jokin pidättelee minua.
En ole puoleen vuoteen ollut tekemisissä Jehovan todistajien kanssa. Eli uskontoon jossa kasvoin. Silti nimellisesti olen edelleen tässä järjestössä. Vaikka olen kumonnut uskoni, niin joudun edelleen elämään pelossa. Minut voidaan hetkenä minä hyvänsä tuomita ”ajatusrikollisena” esimerkiksi tämän blogini vuoksi. Olen kritisoinut uskontoani avoimesti ja uskonnossani kritiikki on aina tuomittavaa, olipa se oikeutettua tai ei. Luopioajattelu on kaikista synneistä suurin. Luopiota kartetaan kuin ruttoa. Eikä mikään ihmekkään. Heillähän on jotain sellaista tietoa, joka olisi todistajalle vaarallista. En enää välitä siitä, millaisen leiman saan otsaani.
Niinpä päätin kirjoittaa virallisen erokirjeeni. Matkalla postiin käteni vapisivat, mutta sydämeni oli tunnoton. Kirjeen jätettyäni minut valtasi hymy, joka tarttui virkailijaankin. Päivä oli pilvinen, mutta jossain kaukana pilvien takana tiesin auringon hymyilevän minulle. Kuulokkeissani soi Coldplayn Paradise. Hetken päästä taivas alkoi itkemään tuhansia kyyneleitä. Sen jälkeen aurinkokin näyttäytyi. Sain tuntea vapaan auringon ensimmäiset säteet ihollani. 29.6.2002 minut kastettiin Jehovan todistajien uskoon. 18.4.2016 erosin siitä omasta vapaasta tahdostani. Tänään juodaan skumppaa saunassa!
Liitin tähän myös kirjeen, jonka kirjoitin seurakuntani vanhimmistolle. Selventääkseni joitain termejä: Todistajat kutsuvat kaikkia muita ihmisiä ”maailmallisiksi”. Uskollinen ja ymmärtäväinen orja on kanava, jonka kautta todistajat uskovat hengellisen ”totuuden” tulevan. Tämä termi löytyy Matteuksen evankeliumin 24. luvun 45. jakeesta. Kenttäpalvelus on todistajien tekemää saarnaamistyötä. Betel on Suomen Jehovan todistajien haaratoimisto, jossa työskentelin kaksi vuotta. Palvelijoiden valmennuskoulu on seurakunnan vastuullisille miehille tarkoitettu kaksi kuukautinen koulu, johon pääsi vain kutsusta. Sain käydä tämän koulun vuonna 2010, vaikka olin puolta vuotta vaille vaaditun ikärajan eli 23. Monet tästä koulusta valmistuneet saavat myöhemmin kannettavakseen suuria vastuita järjestössä. Jotkut haaratoimistojen korkeimman komitean jäsenet ovat käyneet tämän koulun. Suomen noin 19000:sta todistajasta alle 200 on käynyt tämän koulun. Se oli kokopäiväistä opiskelua, jossa koulupäivän jälkeen valmistauduttiin kolme tuntia seuraaavan päivän oppilastehtäviin. Todellisuudessa se oli indoktrinaation korkeakoulu.