Teleskoopilla katsotaan kaukana olevia esineitä. Mikroskoopilla katsotaan pieniä esineitä. Periskoopilla katsotaan esineitä näköesteen takaa. Rakastuneet katsovat toisiaan vaaleanpunaisten linssien läpi. Ainoastaan journalisti väittää katsovansa maailmaa ilman minkäänlaisia linssejä. Voidaanko täydellistä objektiivisuutta koskaan saavuttaa, vai onko objektiivisuus itsessään vääristävä linssi?

Psykologiassa käytetään termiä representaatio, joka yksinkertaisimmillaan tarkoittaa mielikuvaa todellisuudesta. Valokuva on aina representaatio, koska se on vain jäljitelmä todellisuudesta. Media-alalla tätä termiä käytetään yleisimmin uutisjutusta. Uutinen on aina jäljitelmä todellisesta tapahtumasta. Se täytyy kehystää, eli siihen on otettava tietty näkökulma. Jotain täytyy myös jättää ”kuvan” ulkopuolelle. Journalisti ei saisi ottaa kantaa siihen, kuka on oikeassa ja kuka väärässä. Hänen tehtävänään on välittää tapahtumat sellaisina, kuin ne ovat. Johtopäätösten tekeminen tulisi jättää muille ihmisille.

Puolueellinen media-ajan antaminenkin voi vääristää objektiivisuutta. On vaikeaa ratkaista, miten paljon sodille tai terrorismille tulisi antaa media-aikaa. Terrorismi ei ole median aikaansaannos, mutta ilman median huomiota se tuskin levittäisi pelkoa niin tehokkaasti. Uutiskevennykset siirtävät huomion pois ikävistä asioista, mutta nekin saattavat herkästi viedä media-aikaa, jonka olisi voinut käyttää tehokkaamminkin. Innovaatiojournalismi haluaa antaa teknologialle joskus ehkä kohtuuttomankin paljon huomiota. Media-aika siis ei ole koskaan täysin objektiivista.

Journalisti vannoo täydellisen puolueettomuuden nimeen, mutta käytännössä tämä on hyvin vaikeaa. Uskonnolliset tai poliittiset siteen estävät journalistia olemasta täydellisen objektiivinen. Uskonnollinen ihminen pitää itseään osana ydinjoukkoa ja muita sen ulkopuolella. Poliittinen ihminen vannoo puolueen arvojen nimeen. Hän kieltäytyy tarkastelemasta vastapuolen näkemystä avoimesti. Jo pelkästään sana oppositio kuvaa hyvin tätä poliittista jääräpäisyytttä.

Objektiivisuus voidaan saavuttaa ainoastaan kriittisen ajattelun avulla. Kriittisesti ajatteleva ihminen ei rakastu omiin ajatuksiinsa, vaan on valmis hylkäämään ne, kun todisteteet sitä vaativat. Kriittisesti ajatteleva ihminen ei poimi vain sellaisia todisteita, jotka tukevat hänen ajatuksiaan. Hän tarkastelee todisteita sellaisina kuin ne ovat ja tekee johtopäätöksensä vasta niiden perusteella.

Objektiivisuus on ehkä jotain, mitä ei voida täysin saavuttaa. Silti sitä ei tulisi lakata tavoittelemasta. Kuin kuu taivaalla, se näyttää olevan niin lähellä, mutta silti niin kaukana. Vain haaveissamme voimme heittää lasson sen ympäri ja vangita sen omaksemme.