Ihmeellisempi kuin naisen rakkaus

Muutama vuosi sitten istuin autossa parhaan ystäväni Sakarin kanssa. Meillä on paljon yhteisiä muistoja ajoilta, jolloin olimme 20-vuotiaita. Muutin Vantaan Koivuhakaan vuonna 2007. Uudessa työssäni uskonnollisen yhdyskunnan haaratoimistossa tutustuin pian Sakariin. Työskentelimme samassa työtehtävässä ja olimme myös naapureita. työajan ulkopuolella vietimme lähes joka päivä aikaa yhdessä. Kuuntelimme Dave Lindholmia ja J. Karjalaista. Toisinaan kuuntelimme minun lempiartistia Miles Davisiä. Sakari kirjoitti myös lyhyttarinoita. Hän lainaili minulle monia kirjoja, joista vahvimman jäljen mieleeni on jättänyt John Irwingin Ystäväni Owen Meany. Samaistun aina heikkoääniseen Owen Meanyyn. Sakari oli  John Wheelwright, joka kirjassa toimi kertojana. Johnin tavoin Sakari oli meistä se suositumpi ja taitavampi. Hän lainasi minulle myös Mika Waltarin teoksen Aiotko kirjailijaksi? Ehkäpä Sakarin ansiosta minussa heräsi haave päästä jonain päivänä ammattikirjailijaksi. En tuolloin kuitenkaan vakavissani uskaltanut haaveilla sellaisesta, koska elämääni ohjaili tärkeämmät arvot, kuin itsensä toteuttaminen.

Autossa muutama vuosi sitten muistelimme niitä hetkiä hänen kanssaan, jolloin haahuilimme Helsingin keskustassa yömyöhään. Joskus mukanamme oli taiteella itsensä elättävä boheemi ystävämme. Yhtenä elokuun yönä istuskelimme Väinämöisenkadun kallioilla ja kerroimme tarinoita, joita ohikiitävät pilvet mieleemme toivat. Myöhemmin Sakari meni naimisiin ja muutti pois. Minäkin muutin puoli vuotta myöhemmin Hankoon. Ystävyytemme ei kuitenkaan katkennut, vaikka välillämme olisi ollut puoli universumia. Viimeksi kun tapasimme pari kuukautta sitten, vitsailimme siitä millaisen toimintakomedian Aleksi Mäkelä voisi meistä ohjata. Ideoiden tulvaa ei voinut pysäyttää. Vesa-Matti Loirille sekä Jasper Pääkköselle oli luvassa sivuroolit tuossa elokuvassa. Meillä oli lausahduksia, joiden merkityksen me molemmat tiesimme. Suurin osa nuoruuteni muistoista liittyvät Sakariin. Hänen seurassaan olin paljon vapautuneempi ja vitsikkäämpi kuin yleensä. Hänen seurassaan en ollut se sisäänpäin sulkeutunut pelkuri. Nyt erotessani uskonnostani sain häneltä viestin, jossa hän pahoitteli ystävyytemme katkeamista ja toivoi sen jatkuvan siitä mihin se jäi, mikäli palaisin takaisin. Osa minusta kuoli tuona hetkenä. Ehkä en vielä edes täysin ymmärrä tämän ystävyyden menetystä. Sakari pisti kynäni liikkeelle. Nyt se jatkaa kirjoittamista hänen käsialallaan. Nyt ystävyytemme elää tekstissäni.

Raamatussa kerrotaan koskettava tarina kuningas Daavidin sekä Jonatanin välisestä ystävyyssuhteesta. Jonatan oli Daavidin vainoajan Saulin poika. Siitä huolimatta heistä tuli toistensa parhaat ystävät. Kun Jonatan kuoli sodassa isänsä kanssa, Daavid sepitti hänelle sekä Saulille surulaulun nimeltä Jousi. Se päättyi seuraaviin sanoihin:

”Rakkautesi oli minulle ihmeellisempi kuin naisten rakkaus. Kuinka ovatkaan väkevät kaatuneet ja sota-aseet tuhoutuneet!”

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s