Kävelyllä metsässä III

image

Vietän päivää Roihuvuoren kirsikkapuistossa. Tänään ei ole kiire mihinkään. Tänään ei kukaan minua tarvitse tai kaipaa. Onhan sentään vapaapäivä. Löysin journalismin raamatun. Sen nimi on Hyvä Journalismi – Käytännön opas kirjoittajalle. Jotkut sen sisältämistä ajatuksista ovat minulle entuudestaan tuttuja. Silti koko ajan törmään tajunnan räjäyttävään tekstiin, joka muuttaa käsitykseni journalismista.

Samalla katseeni kiinnittyy kirsikkapuihin. Ne eivät ole vielä puhjenneet kukkaan. Ne odottavat kauneutta. Japanilaisen filosofian mukaan kirsikankukintaan liiittyy kolme vaihetta: sen odottaminen, sen toteutuminen ja sen kuoleminen. Jokainen näistä vaiheista on omalla tavallaan kaunis. Kirsikkapuut vertauskuvaavat elämän kiertokulkua erittäin osuvasti.

Olen juuri menettänyt jotain kauneutta. Olen menettänyt suurimman osan ystävistäni. Olen omalla toiminnallani autioittanut itseni. Olen yksin maailmassa, jossa olen elänyt koko ikäni. Silti se on minulle niin tuntematon ja uusi paikka. Se saa minut toivomaan, että edessäni olisi myös uutta kauneutta. Kauneutta, jota odotan tänään ja ehkä huomennakin. Toisaalta eipä tämä tyhjä pohdinta minua mihinkään johda. Lähden pois ja Spotifysta soi Avicii – Waiting for love.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s