Mikään ei ole sen vaikeampaa kuin uskaltaa elää omia unelmiaan. On helppoa uskoa ikivanhaan valheeseen, että raha ja maine toisi onnellisuutta. Joskus asiat vain on omakohtaisesti todettava, ennen kuin niistä voi ottaa opiksi. Näin on käynyt itselleni monta kertaa. Pikkuhiljaa alan myös oppimaan. Otin vastaan myyntityön ja hetkeä myöhemmin päätin hylätä sen. Totesin, että työssäni joudun painostamaan asiakkaita ja vääristelemään faktoja hölmöllä myyntimiehen logiikalla. Myyminen teki minusta ärtyisän ja epäempaattisen. Työpäivän jälkeen olin kuluttanut kaiken energiani. Raha oli ainoa asia, mikä myynnissä motivoi. Työstäni ei ollut juurikaan hyötyä kenellekään muulle kuin minulle sekä firmalle. Asiakkaan etu oli toissijaista. Myyjällä on vain yksi tavoite mielessään, kun hän kyselee asiakkaan koirista tai lapsista.

Viimeisenä työpäivänäni meille järjestettiin koulutus, jonka aiheena oli vasta-argumenttien käsitteleminen. Slaidisarja päättyi piirrettyyn kuvaan Kristoffer Kolumbuksesta. Hetken pohdimme kuvan merkitystä, kunnes kouluttaja selitti sen: Myyjän ei pidä kulkea päämäärättömästi kuin Kolumbus. Myyjän pitää koko ajan kulkea kohti myyntiä. Tästä viisastuneena irtisanoin itseni kesken koeajan ja aloitin työt postinjakana sekä henkilökohtaisena avustajana. Ehkä olen päämäärätön kuin Kolumbus, mutta joskus on parempi uskaltautua tuntemattomille vesille. Kulutan mielummin elämäni etsien uusia maailmoja, kuin katsellen laivoja jättämättä ikinä kotisatamaa. Lähes kaikkea haluaisin päästä kokeilemaan, paitsi rikkaaksi ja kuuluisaksi tulemista. Siihen minulla ei ole aikaa.