Oletko koskaan tavannut ihmistä, josta et saa mitään irti? Heität keskustelunavauksia, mutta et saa kipinää syttymään. Hänen seurassaan tunnet piinaavan hiljaisuuden huminan. Jos häneen päättääkin tutustua, hänestä paljastuukin syvällisiä ja kiehtovia piirteitä. Tylsyys on sellainen ystävä. Teemme mitä tahansa pitääksemme sen loitolla. Tunnemme olomme epämukavaksi sen seurassa. Tylsyys voi kuitenkin osoittautua parhaaksi ystäväksemme, kun tutustumme siihen, emmekä etsi pakotietä sen seurasta.

Mitä edes on tylsyys? Jokainen meistä tietää sen sanomattakin. Tylsyys on tila, jossa jämähdämme paikoillemme. Ihmisinä etsimme jatkuvasti keinoja kasvaa ja oppia jotain uutta. Kun tunnemme, ettemme enää opi mitään, tylsistymme. Kun edessä oleva tehtävä on liian vaikea, luovutamme. Etsimme optimaalista vaihdetta, jotta moottori ei joutuisi käymään liian kovilla kierroksilla. Toisaalta liian korkea vaihde saattaa hyydyttää vauhdin. Tämä mielenkiinnon ja haasteen tasapainoittelu saattaa kuulostaa tutulta. Optimaalista tilaa kutsutaan flow:ksi. Se on tila, jossa hallitsemme käsillä olevan tehtävän, samalla kun kehitymme siinä yhä paremmaksi. Siinä tilassa kadotamme ajantajun. Sen vastakohtana on tylsyys, jossa vain yritämme tappaa matelevaa aikaa.

Miten tylsyys voi olla mahdollisuus? Tylsyys on luovuuden polttoainetta. Vaikkei ympärillämme olisi mitään virikettä, meillä on päämme sisällä kulkuneuvo, jolla voimme tehdä matkan mielemme avaruuteen. Tuon matkan aarteita voi pukea vaikkapa tekstiin, maalaukseen tai musiikkiin. Löydämme itsemme tienristeyksestä, jossa edessämme on tuhansia mahdollisuuksia ja reittejä. Tylsyys on epämukavaa vain jos sitä yrittää vältellä. Sen voi kääntää ylösalaisin: Tylsyys antaa sinulle mahdollisuuden oppia, oivaltaa ja kehittyä. Ei tietenkään ole helppoa tehdä tuttavuutta tylsyyden kanssa. Mutta kuten kaikessa muussakin, sopiva haaste tuo parhaimmat palkinnot.

Kukaan meistä ei tule elämämme loppupuolella katumaan, ettemme viettäneet enemmän aikaa facebookissa, instagramissa tai snapchatissä. Sen sijaan saatamme katua sitä, ettemme matkustaneet galaksiin joka olisi ollut kaikista lähinnä meitä: omaan mieleemme.