Kuten elämääni läheltä seuranneet ehkä tietävät, minulla on pieni riippuvuus. Nimittäin sellainen, että hankin kaikenlaisia tietokoneita, joilla en oikein tee yhtään mitään. Tämä riippuvuus vahvistui hiljattain, kun hommasin vanhan IBM-läppärin neljälläkympillä. Aluksi en keksinyt sille oikein mitään käyttöä. Se oli kiva tuulahdus menneestä, mutta nykykäyttöön aivan liian hidas. Lisäksi se kuluttaa suhteettoman paljon energiaa; 60 wattia pelkästään olemalla päällä. Se johtuu huonosta virtalähteestä, joka puskee ison osan virrasta hukkalämpönä eetteriin. Silti koneessa on hyvä näppäimistö, ehkäpä näppäimistöjen parhaimmistoa. Niinpä asensin koneeseen Linuxin, pelkällä tekstiversiolla. Toisin sanoen kaikkia kansioita ja tiedostoja navigoidaan tekstikomennoilla, kuten vanhan ajan dosissa, tai Commodore 64:ssä, niin kuin kaltaiseni boomerit ehkä muistavat. Tästä läppäristä on tullut minulle hyvä kirjoituskone. Lisäksi siinä on se plussa, ettei huomioni pääse harhailemaan facebookiin tai päivittelemään kryptovaluuttojen hintoja. Tässä vaiheessa lukija ehkä ihmettelee, miksi minä tietokoneista alan puhumaan. Eihän se liity otsikkoon mitenkään. Palaan tähän hetken kuluttua.

Tähän väliin hieman sähköoppia. Monille on varmasti jollain tasolla tuttuja sähkössä käytetyt yksiköt kuten voltti, ampeeri sekä watti. Harhautumatta sen enempää sivupoluille, totean vain karkeasti, että watti edustaa sekunnin aikana tehtyä työtä, (tarkemmin sanottuna joulea sekunnissa). Tunnin aikana tehty työ taas ilmaistaan wattitunneissa. Yksi watti tekee tunnissa yhden wattitunnin verran työtä. Kymmenen wattia kymmenen wattituntia ja niin edespäin. Termodynamiikan ensimmäisen lain mukaan energian määrä universumissa on vakio. Sitä ei voida luoda, eikä sitä voida tuhota. Se voi ainoastaan muuttaa muotoaan. Kun esimerkiksi tietokone on toimittanut laskutehtävänsä, siihen käytetty energia muuttuu lopulta lämmöksi. Ihmiskehokin tuottaa lämpöä, noin 100 watin verran lepotilassa. Fyysisessä rasituksessa jopa satoja watteja. Kynttilä vertailun vuoksi tuottaa noin 80 wattia.

Tekstini otsikko on lausahdus, jonka tarkoitus on yleensä kannustaa ihmistä, joka ei näe omaa potentiaaliaan. Minäkin olen joitain kertoja saanut kuulla nuo sanat, viimeksi tämän vuoden puolella. Sen sijaan, että olisin sivuuttanut sen merkityksettömänä, lähes truismiksi muuttuneena aforismina, aloin miettimään sitä kirjaimellisesti.

Elämässäni olen usein tuntenut, että tuhlaan ison osan ajastani huoliin ja murheisiin. Aivan kuten läppärini tehoton virtalähde, minäkin haaskaan energiaani hukkalämpönä, ilman että se ehtii koskaan tehdä mitään hyödyllistä. Samalla näen ympärilläni huipputehokkaita suorittajia, jotka kohdistavat energiansa kaikenlaisiin asioihin. Asioihin, joista itse voin vain haaveilla. He menestyvät, he saavat aikaan. Mutta sitten sen oivalsin: lopulta kaikki energia muuttuu lämmöksi. Riippumatta siitä mitä sillä on tehty, se lopulta päätyy säteilynä lämmittämään ympärillämme olevia planeettoja lähes nollan celsiuksen verran. Vaikka tämä kuulostaa aika nihilistiseltä ja kyyniseltä totemukselta, on siinä myös positiivinen puoli. Jos kerran työmme on lopulta vain hukkalämpöä, niin ainakin voimme valita, mitä tuolla energialla teemme sitä ennen. Käytämmekö sen täyttääksemme velvollisuuttemme tai toisten odotukset, olkoonpa kyseessä yhteiskunnan tai oman perheemme odotukset? Tunnemmeko, että menestys on piste, jonka jälkeen vasta voimme ansaita toisten hyväksynnän? Että elämän tarkoitus on olla sataprosenttisen tehokas virtalähde, joka ei haaskaa energiaa mihinkään turhaan, vaan joka hetki suorittaa ihmiskuntaa pelastavia laskutoimituksia? Tähän ajatteluun olen ainakin itse syyllistynyt menneisyydessä, tässä hetkessä sekä varmasti tulevaisuudessakin. Mutta ainakin voin hetken muistuttaa itseäni siitä, mitä lopulta käy kaikelle energialle, riippumatta siitä olenko täysi nobody, tuhansien seuraajien somevaikuttaja tai vaikka Amerikan presidentti. Näin ollen tuttavani oli oikeassa: minussa on paljon voimaa. Ja tuolla voimalla voin tehdä paljon työtä. Tätä tekstiä kirjoittaessani noin 200 wattitunnin verran, ollakseni aivan täsmällinen.